Voi hyvä luoja ja kaikki maan alaiset!! Jouluaaton aattona noiduin kuin lapinnoita konsanaan - samalla kun seurasin itku silmässä uuninpohjalle vyöryviä marianne-kuivakakkujani. Äitini kauhisteli viime tippaan jättämiäni leivonnaisia, mutta minäpä vielä oikein mainostin ennen leipomisen aloittamista, että "kuivakakku se ei kyllä ikinä epäonnistu ja on kyllä niin helppoa ja kiva viedä miehen kummitädillekin sitten ihan uunituoreena, eh eh..". Juu. No nämä kaveritpa päättivät ensin kohota taivaisiin, muuttua laavaksi, vajota vuokien pohjille ja vasta sitten paistua ihanassa uunin pohjalta kohoavassa mustassa savussa. Siinä sai sitten meidän mökissä hyasintin ja joululaatikoiden aromit väistyä vähän tuhdimpien tuoksujen rinnalta. Isäntäkin vielä leukaili, että "Täällä tuoksui ihan joululle ennenkuin sää rupesit leipomaan..". Hyvä etten pamauttanut sähkövatkaimella, kun juuri samalla mietin edessä siintävää uuninkuuraamista.
..nooo sen sijaan että olisin syyllistynyt perheväkivaltaan, päätinkin puhisten valokuvata hirvitykset. Tiesin nimittäin, että nauran tälle myöhemmin.. Että olkaapa hyvät, saatte nauraa tekin! ;)
Ohjeen näihin söpöläisiin otin netistä ihan summissa, enkä vieläkään ymmärrä missä meni vikaan. Kummitäti sai sitten takuuklassikon, eli unelmatortun. Loppu hyvin, kaikki hyvin<3
Etummaisesta kakusta ei tässä vaiheessa ole kovin paljon jäljellä, sillä kun kaiken palaneen kuoren kaapi pois, löytyi pohjalta vielä oikein herkullista marianne-kakkua! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti